Pallontallaajat.net
Valikko

Ngorongoron kraateri, Serengeti, Lake Manyara ja projektin eteneminen.

Kuten jo aiemmassa tekstissäni kerroinkin oli tullut aika lähteä pikku hiljaa kohti Moshia ja sieltä matkustaa sitten Ngorongoron kraaterille, Serengetiin sekä Lake Manyaralle.

 

Bussimatka, 11h maisemaa, Dar es Salaam – Moshi

Lähdimme Madalesta bussilla kohti Moshia varhain aamulla, bussi lähti 6.00 kohti Kilimanjaroa ja edessä oli noin 11h matkustus. Bussilipun hinta oli noin 35000 shillinkiä, taisi olla vähän alle eli noin 13€. Lipun hintaan kuului 2 pulloa vettä, 1 pullo limpparia sekä joku sodakakku. Bussissa oli erikseen myynnissä vielä pähkinöitä. Pysähdyimme myös noin puoli välissä lounaalle, jossa oli aikaa puolen tuntia nauttia joko snackseistä, buffetpöydästä tai ostaa hedelmiä ym. Vessa stoppeja teimme kaksi, lounaspaikalla ja jonkinlaisella tietullilla joihin pysähdytään useamman kerran. Bussiin saa ottaa yhden ison laukun mukaan jonka saa laittaa tietysti matkatavaroille kuuluvaan säilytyspaikkaan bussin alalokeroihin sekä tietysti jotain käsimatkatavaraa. Itselläni oli kolme reppua ja kukaan ei kysellyt yhtään mitään. Bussimatka taittuikin yllättävän nopeaan, toki paikat puuttui ja viimeiset kaksi tuntia oli jo tuskaista mutta selvisimme perille.

Ennakkopelot ja peikot

Yövyimme aivan upeassa hotellissa, Kilimanjaro Wonders hotellissa. MIssä oli uskomaton kattoterassi mistä pystyi seuraamaan auringon laskua ja nousua Kilimanjaron rinteiden reunaa myöden. Oli uskomatonta katsella pilvien väistyvän kilin huipun edestä. Olin etukäteen jännittänyt näenkö Kiliä vai pysyykö se piilossa, mahdollisuuksia oli kaksi, ennen safarille lähtöä sekä sieltä palattuani. Yksi suurimmista jutuista itselle oli nähdä Kili kaikessa upeudessaan. Olin nähnyt sen toki jo kerran aikaisemmin Kenian puolelta mutta tarkoitus oli päästä nyt näkemään se todellinen Kili. Täällä ihmiset ovat sitä mieltä että kili kuuluu tansanialle koska ainoastaan tältä puolelta sinne voi kiivetä ja että kenialoaiset ovat omineen Kiliä ja esittelevät sitä omanaan. Hyvin usein täällä törmää siihen että Kenialaiset eivät ole kovinkaan suuressa suosiossa.

Ouh my love, siinä se nyt oli, suuri ja mahtava Kilimanjaro

 

Saavuimme matkasta väsyneenä hotellille ja tuuppasimme tavarat huoneeseen ja suuntasimem kattoterassille käymään läpi safarisuunnitelmaamme. Kili oli tottakai pilvien peitossa ja jännnitys hiipi punttia tutisuttamaan. Siinä hetken asiaa ihmetellessämem ja aikatauluja läpi käydessämme kuulimme tarinoita kuinka siellä oli juuri ollut joku joka oli 5 päivää odottanut näkevänsä kilin huipun mutta vuori oli pysynyt piilossaan. Sitten tarjoilija sanoi että 15 minuuttia ja se näyttäytyy. Kiireellä juoksin huoneestani koko kamera kaluston valmiiksi, kaikki 5 kameraa valmiina odotin typerän näköisenä että ihme tapahtuisi. Kappas sieltähän se minun rakkauteni paljastui! Pikku hiljaa pilvet hiipivät vuoren huipua peittämästä paljastaen lumihuipun. Otimme koko porukalla kilpaa kuvia tuosta äärimmäisyydestä. Auringon vielä kasvoja lämmittäessä tuntui hurjalta kylpeä 30 asteen lämmössä ja katsella vieressä tuota valtavaa lumihuippua. Sain kuvat ja olin varma tästä tulee elämäni yksi kohokohdista. Jos tuuri on näin kohdallaan tulisi safari onnistumaan ja näkisin vielä sen sarvikuonon vapaana luonnossa ja nappaisin big fiven taskuun. Tarkoittaen siis sarvikuonoa, puhvelia, leijonaa, leopardia sekä norsua. Tuo sarja oli jäänyt Keniassa saavuttamatta ja usko oli kova että nyt tuuri on kohdallaan. Kävimem suunnitelman läpi ja hiivimem yöpuulle! Aikainen aamu kohti ngorongoron kraateria olisi tiedossa.

 

Ensimmäinen kosketus jalokiviin ja korruptioon

 

Eipäs kun minähän olin suunnitellut ostavani jalokiviä Moshista. Olin tehnyt valtavasti töitä saadakseni käsiini oikest kontaktit kivien oston tiimoilta. Tahdoin paikallisen “kaivosmiehen” itseni kanssa samaan pöytään istumaan ilman turhia välikäsiä. Se ei täällä ollutkaan ihan itsestään selvyys. Intialaiset ja Arabit hallitsevat valitettavasti täällä jalokivien myyntibisnestä. OLin käynyt muutaman kerran kiertelemässä koruliikkeitä joissa toki täällä oli myynnissä myös jalokiviä ihan itsessään. Olin kiinnostunut toki vain kivistä ja niiden karaati hinnoista. Sitten aloitin tutkimaan kivien mailmanmarkkinoiden hintaa, tai niin luulin. Sivustot olivatkin estetty täältä tansaniasta käsin. Olin sivustoja selannut kotona suomessa mutat eihän tähän lahoon päähän ollut mitään jäänyt ja tiesin myyjällä olevan paljon muitakin kiviä kuin vain tansaniitteja. Olin saanut häneltä ennakkotietoja hinnoista ja kivistä. Yllättäen kaikki luotettavat sivut oli estetty, sormi meni suuhun. Olisinhan tietysti saanut sivustot toimimaan lataamalla jonkun ip osoitteen sekoitajan puhelimeen jolloin minut olisi paikannettu johonkin muualle mutta täällä netti on sen verran kallista ja hidasta että uusien ohjelmien lataaminen puhelimeen ei nyt innostanut. Ei muuta kuin tekemään lista kivistä ja väreistä, soitto kotiin ja työn siirto miehelle. Siinä oli isännälle hommaa muutamaksi illaksi kun räläsi läpi markkinahintaja ja lähetti niitä minulle tänne. Hinnat tällä mainarilla tuntui olevan kohdallaan ja innoissani lodotin tapaamista. Olimme sopineet kuitenkin että käymme suihkussa ja menemme illalliselle, sen jälkeen tapaisin tämän myyjän. Kauhistutti vain tuo kello, aamulla pitäisi jaksaa matkustaa koko päivä.

 

Olisi pitänyt miettiä kaksi kertaa

 

Olimme huoneessamme ja valmistauduin suihkuun kun huoneen puhelin soi. Vastasin siihen jännityksen sekaisin tuntein. Sieltä respan setä huonolla englannilla kertoi että joku herra odottaa minua alakerrassa. Samaan aikaan sain omaan puhelimeeni viestin yhdeltä kontakteistani että kuski oli tullut minua hakemaan nyt tapaamaan myyjää. Juoksin alas, hissihän ei tietenkään toiminut ja kerroin tuolle kuskille että ei ei ei, en minä nyt voi mihinkään lähteä että olen menossa suihkuun ja sitten syömään. Illlalisen jälkeen sitten voisin tulla. Asia sovittiin ja kipitin takaisin ja juoksin suihkuun. Lähdimme ruokailemaan ja tansanialaiseen tapaan meno oli korvia huumaavaa. Musiikki soi kellonajasta riippumatta aina joka paikassa lujaa. Oma väsymysaste oli jo älytön ja kaikki tuollainen meteli sai vain hermostuman. Yhtäkkiä sitten kun olimme lopettelemassa ruokailua porukalla paikalle ilmestyi tuo kuski ja yksi minun kontakteistani keneltä olin saanut tämän mainarin yhteystiedot. He kärsimättömänä odottivat minua mukaansa. Olo oli hieman epävarma joten pyysin yhden paikallisen mukaani kuka oli ollut seurueessa ja järjestänyt safariamme, häneen luotin. Maksoimme ja lähdimme, ei tiennyt tyttö vaan mihin ryhtyi!

Kivien ostoa ja järjettömiä pelkotiloja, ei ikinä enää!

 

Hyppäsimme hienon lava auton kyytiin jota ajoi tämä minun kontaktini. Hän kertoi meidän menevän heidän hoostellilleen jossa myös minä saisin yöpyä ilmaiseksi jos jäisin vaikak mishiin. No saavuimem jonkun 15 minuutin ajon jälkeen paikan päälle ja apumieheni nappasi kaljan käteensä. Hän oli jo ruokaillessamme juonut muutaman hyvänkokoisen lasillisen viiniä. Siirryimme peremmälle josta löytyikin sitten isompi alue missä pöytä oli jo peitetty liinalla. Seurassamme oli vaalea nainen joka puhui englantia puhelimeen ja mietin mihin ihmeeseen olimme tulleet. Tämä kontaktini kertoi mainarin tulevan pian ja käski odottaa. Apumiheni puhui puhelimessa ja poistuikin sitten taka vasemmalle jonkin ajan päästä. Mainari saapui pöytään ja hänellä oli myös apupoika tai vastaava matkassa. Mainari puhui sujuvaa englantia ja kertoi että hänellä oli Arushassa tämä liike minkä kiviä hän nyt oli sitten tullut minulle esittelemään. Sitten heidän nahkalaukuistaan alkoi pöydälle ilmestyi rasioita joissa oli kivi poikineen. Heti huomasin että kivien koot olivat minulle liian isoja, olin etsinyt selkeästi pienempiä, siroja alle karaatin kiviä. Nämä olivat pääasiassa karaatin ja siitä yli kiviä. Myöskin hionnat olivat todella huonoja, paljaallakin silmällä näki että ne eivät olleet alkuunkaan symmetrisiä. Kyselin hintoja ja selitin että ei tällaisia. Mainarin kaveri selittyikin kivien kaivajana, tämä myyjä omisti vain bisneksen. Selitin ongelmat ja he lupasivat hyvät hinnat koska sanoin että kivet olisi leikattava ja hiottava uudelleen. No jotenkin fiilikseni latistui ja kaikki hinnat meni jo ohi korvien. Myöskin apupoikani oli edelleen jossain hukassa ja olin todella väsynyt. Myyjä lupasin leikata kivet minulle pienemmiksi ja laittaa hinnan kohdalleen. Olin tietoinen että olin menossa vielä matkalla muutamaan liikeeseen joista saisin myös ostettua kiviä halutessani joten sovimme että tapaamme uudelleen kun palaan safarilta. Hän jäi tyhjin käsin 4 tunnin ajomatkan kanssa pöytään kun minä lähdin etsimään apupoikaani ja kyytiä takaisin hotellille. Löysinkin hänet käytävästä edelleen puhelimeen puhuvana mutat hän onneksi lopetti ja kerroin mikä oli tilanne. Etsimme kuskin ja lähdimme käynnistämään autoa. Apupoikani oli selvästi humalassa ja istuuntui kuskin paikalle kun tämä oletettu kuski meni konepellin alle avustamaan käynnistystä. Perus afrikkaa että aina joku pikku vika. Oletin toki että vaihtavat sitten kuskia kun auto saataisiin käyntiin mutta ei, epupoikani lähtikin ajamaan ja nappasin samantien puhelimeni käteen. Laiton datan pyörimään ja sijaintitiedon päivittymään ja avasin puhelun kotiin. Kerroin mikä oli tilanne, olin humalaisen kuskin kyydissä, tie ei meinannut riittää, kumit vinkuivat ja asfaltti vilisi aika vauhdilla allamme. Kädet hiestä märkänä toivoin koko ajan että pysähtyisimme, kelasin päässäni että jos pyytäisin että jättävät minut pois kyydistä mutta minne, jaa pimeään “slummi”alueeseen ilman ketään tuttua tuntemattomaan kaupunkiin. Ei. Puhuin mieheni kanssa koko matkan ja toivon saapuvamme pian hotellille. Kaikessa armollisuudessaan näin hotellin loistavan mainoskyltin ja kurvasimme pihaan. Nyt alkoi Tansania tulla korvista pihalle, viha ja pelko samaan aikaan kaikkea kohtaan oli jäätävä. Menin huoneeseeni ja kerroin matkaystävälleni koko tarinan ja ilmoitin että minun kiviä ei tuolta ostettaisi. Äkkiä nukkumaan ja kohti uutta aamua.

 

Startataanpa sitten

 

Aamulla silmät ristissä pakkasimme kamat tuolta hotellilta ja pompottelimme kohti safari autoa. Edessä olisi 4-6 tunnin matkustaminen telttailualueellemme. Matkalta poimisimme vielä kokin ja eräjorma tavarat mukaamme. Olimme päätyneet telttailemaan safarialueilla koska hostellit ym sopuhintaiset majoitusvaihtoehdot olivat itse pelipaikoilta niin kaukana että tuhlaisimme turhaa aikaa siirtymiseen kun voisimme olla ns keskellä tapahtumia. Olin ilmoittanut toki että minun nivelvammojeni kanssa tuo tulisi olemaan iso haaste ja minulle oli luvattu sänky telttaan ettei tarvitsisi nukkua maassa. Entuudestaan jo tiedossa oli että olotilani ei kestäisi enää riisin syömmistä ja olin myös esittänyt toiveen ruoasta että jos voisimme välttää riisiä. Pysähdyimme Arushassa jossa vierailin yhdessä kivikaupassa mutta jälleen hinnat olivat päätähuimaavat ja siirryinkin kaupalle ostamaan kahvia ja hiaman snackseja maytkaan kun en tiennyt millaisella ruokalistalla olimme liikkeellä. Oloni oli kuitenkin ollut todella huno jo useamman viikon ja tiesin safarin olevan haaste muutenkin kropalleni ja vaativan pinnistelyjä. Halusin taata että mukanani olisi jotain polttoainetta. Sitten jatkoimma matkaa kohti Karatun kaupunkia joka oli lähin kaupunki Ngorongoron kraateria sekä Lake manyaraa. Sieltä otimme kokin kyytiin sekä kaikki muut tarvikkeet. Karatun kaupunki oli pölyn peittämä, punaisen pölyn. Kaikki puut, katot, autot, kaikki oli punaisia. Kysäisin kuskilta mistä kaupungin nimi tulee, hän ei osannut vastata mutat kokki kertoi sitten että se tulee juuri tästä punaisesta pölystä, osuin oikeaan. Sitten lähdimme kipuamaan pikku hiljaa kohti kraaterin reunaa, 2000m merenpinnasta oli tarkoitus nousta.

 

Upeat maisemat, vaikkakin pelottavat

 

Land cruiser anoi armoa ja kuski pikku hiljaa pienensi vaihdetta kun aloitimme kiipeämisen ylös. Ikivihreä metsä reunusti pelottavaa tienreunaa joka mutkitteli kraaterin reunaa pitkin ylös. Maanaalaiset lähteen ruokkivat tätä viidakkoa ja se oli upea näky. Tiivis liaanien ja kasvien joukko rakensi muurin välittömästi tien reunaan ja mietin kuinka vaikea se olisi läpäistä. Näkymät oli upeat mitä korkeammalle pääsimme ja näimme ison hautavajoaman muodostamat luonnon ihmeet vierellämme. Vihdoin saavutimme kraaterin huipun ja maisemat avautuivat kunnolla. Sovimme että kun palaamme takaisin jäämme ottamaan kuvia, nyt oli kiire jo ilta ajelulle kraaterin sisäpuolelle. Nopeasti “heitimme” retkeilyvarusteet teltta alueelle ja hyppäsimem takaisin autoon ja alkoimme pikku hiljaa valuttamaan kohti kraaterin pohjaa. Se se vasta pelottavaa oli. Tie oli kapea ja kivinen, reuna varmasti sateen sattuessa olisi oikeasti vaarallinen. Pääsimme alas ja saatoimme aloittaa ensimmäisen ajon.

 

Lähetin hiljaisen toiveen jonnekkin, nyt olisi mun mahdollisuus, luultavasti viimeinen

 

Näimme heti valtavasti isoja laumoja laiduntajia, Gnu antilooppeja, seeproja sekä erillaisia lintuja. Tottakai strutsit ym olivat meitä vastaanottamassa. Nappasimme ensimmäisen eläimen myös big fiveen, puhveli. Lähdimme ajelemaan alueelle ja pysähtelimme spottailemaan eläimiä vähän väliä. Olimme kiertäneet kratterin pohjaa jo jonkin aikaa kun pysähdyimme seurailemaan seeproja ja isompaa gnu laumaa. Katselin pidemmälle, kaukana näin isomman tumman hahmon joka oli yksin. Suuntasin isoimman zoomini siihen suuntaan ja samassa tajusin tuijottavana sarvikuonoa, villinä vapaana luonnossa tallustavaa sarvikuonoa. Hihkaisin kaikille että nyt nyt ja kaikki valpastuivat. Kuskillamme oli hyvät kikkarit ja minulla tuo super zoomi kamerassa, muut valitettavasti näkivät vaan hahmon, niin kaukana se oli. Mutta se oli siellä. Kuvasimme ja kuvasimme. Hetken päästä kuskimme kertoi radioon mitä olimme bonganneet ja muita autoja alkoi valua virtanaan ihmettelemään tuota upeaa eläintä. Nyt olin yhtä hymyä. Olin saavuttanut ne kaksi asiaa, Sarvikuonon ja Kilimanjaron, ne kaksi suurinta asiaa. Ihmislapsen oli hyvä olla. Ajoimme loppuillan aluetta ympäri ja bongasimme vielä big fiveen leijonan ja norsun. Leopardi jäi odotuttamaan itseään. Josko serengetissä sitten lykästäisi. Saavuimme auringonlaskun aikaan ekalle telttapaikalle.

 

Ensimmäinen yö teltyassa, suomalaista sisua

 

Kuski oli varoittanut jo etukäteen että lämmin vesi saattaisi olla loppu jos saavumme viimeisten joukossa ja ylläri, toisen suihkurakennuksen lämmitin oli särkynyt ja tiesimme jo miltei varmaksi ettei toivoakaan lämpimästä vedestä. Teltat oli pystytetty meille valmiiksi ja yllättäen minulla myös oli hieno sänky teltasssani odottamassa. Päädyin kuitenkin yrittämään tuota suihkua, jep. vesi oli varmaan 10 asteista koska 2000m korkeudessa ilmanlämpö oli myös siellä 13 asteen tietämillä, tiedossa olisi siis jäätävä suihku ja kylmä yö. Suomalaisella sisulla peseydyin kuitenkin ja huulet sinisenä kipitin illalliselle ja tajusin nyt miksi meidänkin kokkimme oli mies. Hän oli tottakai kantanut koko viikon ruokamme ja muut retkeilyvarusteet kuskimme kanssa paikanpäälle sekä jäänyt pystyttämään telttoja kun me nautimme ajelusta. Mutta kaikki kokit olivat miehiä, ei ainuttakaan naista. Ruoka keitettiin kenttäolosuhteissa kaasupolttimen lämmöllä joka oli upotettu pahvilaatikkoon kuin tuulen suojaamaksi. Ja voi taivas kuinka upean illalisen saimme. En ollut koko Afrikan reissulal syönyt niin hyvin kuin tuolla illallisella. Tämä lupasi hyvää. Saimme kuumat kahvit ja kaakaot, helpotti minua pakastinretkeilijää kummasti. Illalal alueelle eksyi vielä norsu joka sitten yön aikana oli rikjkonut vesiputken etsiessään vettä. Samainen norsu ilahdutti meitä aamulla vielä läsnäolollaan kun saimme nauttia uskomattoman hyvästä aamiaisesta. Pakkasimme kamat ja lähdimme kohti serengetiä.

 

Serengeti

 

Saavuimme serengetin portille jossa söimme lounaan jonka kokki oli valmistanut jo etukäteen mukaamme. Muut söivät riisiä, minä sain spaghettia. Ihanaa en sisi joutuisi syömään riisiä josta en toki välittänyt suomessakaan mutta jotenkin se oli saanut minut myös voimaan pahoin täällä. Söimme ja kiipesimme ylös kivikkoa ihailemaan tuota loputonta maata. Maisemat olivat upeat. Hyppäsimme autoon ja lähdimme ajamaan sisään luonnonpuistoon. Jokapuolella oli kuivaa, pöly ja tomu joka nousi vastaantulevista autoista peitti näkyvyyden välillä useammaksi sekunniksi. Pian saavuimmekin sitten jo alueelle missä aloimme nähdä eläimiä ja laumat kasvoivat kooltaan koko ajan. Ajoimme iltaan saakka ja auringon alkaessa taittumaan mailleen löysimme yhden auton pysähtyneenä ja pian näimmekin sitten leopardin puusssa. Nyt iso vitonen oli kasassa, ekan vuorokauden aikana, wau! Nyt voisi rentoutua. Enää uupuisi omalta listalta gepardi, se olisi hienoa nähdä lähempää. Pian leopardi hivuttautui alas puusta ja tämän jälkeen siitä olikin nähtävissä enää hännän pää ja korvat heinikossa. Sinne se maastoutui. Jatkoimme ajoa ja kuulimme jonkun nähneen alueella aiemmin gebardin. Kuskimme tähyili useaan otteeseen heinikkoa ja yhtäkkiä pysähdyimme. Gepardi. Ja se tuli suoraan meitä kohti. Seurasimme sen liikehdintää heinikossa ja pian se kirmasikin tien yli aivan meidän automme edestä. Saimme olla hetken vain me ja gaberdi koska paikalla ei ollut muita. Gepardin hiipisessä kauemmaksi näimme sen yrityksen saalistaa gaselli ja sitten hukkasimmekin kissan heinikkoon. Paikalle valui taas monta autoa ja aina välillä näimme tuon upea eläimen vilaukselta heinikossa, mutta jo niin kaukana että päätimme jatkaa matkaa. Pääsimme myös päivän aikana lähelle leijonia jotka kulkivat auton reunaa viistäen sekä lukemattomia määriä muita eläimiä. Mukaan lukien pitkäkaula kirahvit myös. Auringon laskiessa lähdimme kohti teltta aluetta toiveissa päästä suihkuun sekä syömään. Odotettavissa oli sähkötön majoitusalue joten olimme päivän mittan vaihdeleet latausvuoroja autossa johon oli hienosti järjestetty invertteri että saimme kameran akkuaj ja puhelimia ym ladattua. Lämmintä vettä suihkuissa ei siis ollut tiedossa kun ei ollut sähköäkään. Illallispöytäämme valaisi aurinkopaneeleilal järjestetty valaistus ja tunnelma oli kohdallaan. Kaikki mitä olin lähtenyt katsomaan oli toteutunut. Uskomatonta. Ei haitanut kylmä suihkuvesi eikä kivut ympäri kroppaa. Pomppiva kyyti oli tehnyt jokaisesta lihaksesta kipeän kun olin koittanut suojella kipeitä niveliäni pompuilta. Urheilu rintaliivit olivaty paras ostos koko reissulle, nisitä sai tukea pomppuisilal teillä mukavasti. Söimme ja kävimme nukkumaan. Keskellä savannia yöt eivät ole koskaan hiljaiset. Seeprat kiljuivat ja hyeenat nauroivat. Oli kuin olisi parhaimmillaan ollut leijona kuningasta kuvaamassa. Aamulla starttaisimme aikaisin taas, tarkoituksena saada si kliseisin kuva akaasiapuu ja auringonnousu. Silmät kiinni ja hyvää yötä, levotonta sellaista.

 

Auringonnousun metsästäjät

 

Lähdimme aamulla todella aikaisin liikkeelle ja koitimme löytää hyvän paikan seurata auringonnousua ja napata se maalauksellinen akaasiapuu ja afrikan auringonnousu. Mielestäni onnistuin hyvin vaikka tuon kuvan ottamiseen ja säätöjen hakemiseen on todellisuudessa noin 2 minuuttia aikaa. Aurinko nousee täällä nopeasti. Jatkoimme ajelua koko päivän, vierailimme hippoaltaalla missä tuo lemu oli nenää pistävä mutta saimme nähdä noin vuorokauden ikäsen virtahepo vauvan äidin vierellä, suloinen näky. Löysimme myös leijonat ruokailemasta puhvelin jäänteillä sekä saimme seurata kun leijonalauma yritti tappaa gepardi perhettä. Saartorenkaan muodostusta oli hieno seurata, siihen se hienous toki jäikin. Viime tipassa kolme autoa lähti auttamaan gepardi äitiä ja sekoittamaan leijonien ryhmää jotta vauvat saatiin pelastettua. Pahaa teki katsoa, kumpi oli oikein puuttua vai olla puuttumatta luonnon valintaan. No siitä minä en päätä mutta kyllä oli hurjaa menoa kun gepardi emo kävi leijonan kimppuun ja tomu kissojen jaloista nousi jo hämärtyvässä illassa. Päivä oli täynnä elämän ja kuoleman rinkiä, kuumaa, pölyä, vettä ja taistelua tilasta ja ruuasta. Uskomaton kokemus.

 

Viimeinen yö Karatussa

 

Seuraavana päivänä jatkoimme ajelua serengetissä ja aloimme suuntaamaan takaisin Karatun kaupunkiin jossa yöpyisimme ja aamulla jatkaisimme sitten Lake Manyaran luonon puistoon. Yöpaikkamme olikin nyt hieman paremmin varusteltu ja pääsimme lämpimään suihkuun, voi mitä juhlaa se olikaan. Itse olen koko reissuni aikana täällä ollessa kaivannut kaikkein eniten lämmintä suihkussa, jossa vedenpaine on riittävä sekä puhtaan pyykin tuoksua. Olen itse pessyt pyykit käsin ja tottakai ne tulee puhtaaksi mutta kotona olen armoton pesuaineiden kanssa läträäjä ja kokeilen aina kaikki eri tuoksut ja nuuskuttelen sitten puhtaita pyykkejäni. Viimeinen yö teltassa ja sitten pääsisimme takaisin taas hotellille.

 

Lake Manyara

 

Ajomme Lake Manyaran luonnonpuistossa oli erilainen kuin kuiva serengeti. Tuo maanalaisista lähteistä nauttiva viidakko tarkosi eläimistölle erilaiset olosuhteet. Toki tuo viidakko haittasi näkyvyyttäkin ihan erilailla ja eläimien löytäminen oli todellinen haaste. Näimem paljon erilaisia apinoita ja paviaaneja. Lintuja tuolla alueella on myös paljon ja lintubongareille tuo onkin niin kutsuttu taivas. Puisto oli kaunis, niin rehevä. Näimem myös suuren määrän korppikotkia syömässä jonkun antiloopin tai vastaavan jäänteitä. Suosittelen tätäkin puistoa kaikille, erilaisuutensa vuoksi. Ajoimem puoli päivää puistossa ja sitten aloitimme matkan takaisin Moshiin. Olin sopinut tapaavani tuon kivien myyjän nyt sitten uudelleen ja puhunut matkakumppanini mukaan ostoksille. Mutta vaatinut tällä kerralla heitä tulemaan hotellille tai mitään kauppoja ei syntyisi.

 

Gangsterit Moshin yössä jalokivineen

 

Saavuimme pimeän aikaan hotellille ja hyvästelimme kuskimme. Kaikki kiitos kuuluu hänelle. Näin ammattimaista kuskia saa hakea ja meillä kävi tuuri. Jos joku tahtoo yhteystiedot hänelle ja tuolle uskomattomalle kokille joka loihti joka päivä aivan uskomattoman upeat ruoat annan nuo yhteystiedot oikein mielelläni, tuuppaa vaan kommenttia tulemaan! Kivien myyjä saapuikin sitten sovitusti paikalle ja istahdimme hieman sivuun ja aloitimme uuden ruletin kivien kanssa. Olimme matkalla pysähtyneet muutamaan kauppaan ja olinkin jo muutaman kiven ostanut. Mutta nyt oli tarkoitus kerätä tämän reissun saalis. Ja sitten aloitettiin. Pyörittelin eri kivirasioita, kyselin hintoja, tein tarjouksia, lisäsin ja poistin kiviä, tarjosin uudelleen ja sama toistui noin tunnin kunnes myyjä ilmeisesti väsähti ja hyväksyi minun kaikkein huonoimman tarjouksen ja yhtäkkiä olimmekin matkalal automaatille nostamaan rahaa. Nauroimme ystäväni kanssa että mitä ihmettä tapahtui mutta emme kyselleet vaan nostimem rahat automaatista ja sitten myyjäkin ehdotti että jos laskisimme rahat hotellilla, siellä olisi turvallisempaa. Olimme kuin gangsterit afrikan yössä miljoonien shillinkiemme kanssa auton takapenkillä. Pahimmatkin huumekauppiaat! teimme laskelmat, saimme paperit kivistä ja kaupat olivat ohi. Ei kännisiä kuskeja eikä muutakaan draamaa. Vain yksi ihana kokemus jota varmasti muistelee mummuna kiikkustuolissa kun hyoistelee kaulassa killuvaa tansaniittia. Sitten nukkumaan, aamulal olisi taas 11h bussimatka edessä.

Aamulla silmät ristissä tapasimme kuskimme hotellin alakerrassa joka vei meidät bussiasemalle ja lähdimme takaisin Dar es Salaamiin. Samat stopit, samat tavat toistuivat paluumatkalla.

 

Paluu projektin pariin ja näyttö tuskaa

 

Sitten projektin kuulumiset. Olen tuskaillut huonon olon kanssa nyt koko viikon, en tiedä mitä tehdä. En tahtoisi mennä täällä lääkäriin mutta kohta on pakko. Minua pääsi safarilal puremaan ainakin 3 tsetse kärpästä ja nyt olen ollut väsyneempi kuin koskaan, kuumeinen ja huonovointinen koko menneen viikon. Pelkään saaneeni tuon unitaudin mitä kyseiset kärpäset levittävät. Toki en voi sulkea pois myöskään malarian mahdollisuutta koska olen nyt kolme kertaa ollut mieltei varma että minulal on kuumetta. Tänään menen ehkä ostamaan kuumemittarin jos jaksan. Päänsärky on ollut jäätävä nyt pari päivää.

 

Pöytäni valmistuminen

 

En ole oikein tehnyt pajalla mitään, jaksaminen ei ole sillä tasolla. Mutta pöytäni alkaa valmistua ja nyt on pakko sanoa että kun täältä maasta löydät jonkun jolla on ammattiylpeyttä ja taitoa, mitään ei tehdä vähän sinne päin vaan noita jaloja tehtiin 12 tuntia, mukaan lukien että tämä teknikoksi kutsuttu herra kantoi metallit salkoina paikanpäälle. Jalat on nyt maalattukkin jo kahteen kertaan ruosteenesto maalilla ja ne näyttävät todella hyvältä. Olen vähän harmissani että ne täytyy jättää tänne, kelpaisivat minulel kyllä kotiinkin. Teknikko rälläköi vielä umpipimeässä ja hitsasi viimeiset saumat lähes yöllä. Mutat huvittavin mitä ikinä olen nähnyt tapahtui tänä aamuna kun seuraava ammattilainen tuli paikalle tekemään pöytälevyjä. He saapuivat mopolla paikalle ja hetken päästä tajusin herrojen nappaavan jalat kyytiin ja ajavan kaksi päällä mopolla rakentamaan pöytää eteenpäin. Jestas kuinka pelottavan näköistä tuo oli. This is Africa Indeed mä vaan sanon! Mutta sinne he menivät nyt odottelen jännityksellä että tulevatko he ehjänä takaisin vielä samallalailla niin että pöydässä on kaikki kolme tasoa myös paikalla.

 

Näyttö, apua…

 

Olen tämän viikkoa koittanut selvitellä millaisen korun näyttönä valmistaisin, missä näkyisi minä ja afrikka, minun näkemykseni, oppini, tunteeni ja kaikki se kulttuuri mitä olen täällä itseeni imenyt. Jotain ideoita onkin jo mieleen tulvinut ja alan niitä jäsennellä paperille. Kivien hiojasta on ollut taas puhetta ja toiveissa olisi jälleen kerran että hän saapuisi maanantaian paikalle. Mene ja tiedä, se nähdään. Nyt keskityn saamaan itseni parempaan kuntoon.

Kysymyksiä saa taas nakata tulemaan, pahoittelut jos teksti ei nyt luista, päänsärky ottaa vallan. Lisään kuvia sitten safarista jahka pääsen netin ääreen joka ei ota puolta tuntia per kuva.

-Audison-

Edellinen viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus