Pallontallaajat.net
Valikko

Afrikassa parturireissu voi kestää 11h, kuulumiset Sansibarilta ja projektin vaiheet

 

No niin aloitan tarinan tällä kertaa projektini tilanteesta koska osa teistä seuraa sen kehittymistä ja joitain kiinnostaa varmasti Sansibarin viikonloppuni enemmän. Alempaa löydät tarinaa sitten miten parturi reissu voi kestää 11 tuntia ja miten Sansibarin viikonloppuni sujui.

 

Työskentely/opetustilat

Hmmm, nyt on selkärangan katkeaminen lähellä. Mikään ei ota onnistuakseen. Tulimme tulokseen että työkaluja emme täältä saa, ne on tilattava ja nyt on tehty valtavasti taustatyötä etsiessä oikeita kanavia minkä kautta toimitus ensinnäkin Tansaniaan olisi mahdollista sekä mistä saisimme riittävän hyvä laatuiset mutta mahdollisimman edulliset työkalut tänne käyttöön. Tilausajat vain alkavat olla sellaisia että päähän sattuu.

Puutteita edelleen

Olen koittanut pajalla jotain jo tehdäkkin mutta kyllä alkaa olla tilanne se että saamani materiaalit ovat valitettavasti sitä luokaa että puuttuvat työkalut ja materiaalit haittaavat työskentelyä siinä määrin että laatu ei ole edes murto osaa siitä mitä sen pitäisi myytävässä tuotteessa olla.

Työpöytä ja haasteet

Olen piirtänyt tekniset piirrustukset nyt tuosta työpöydästä, pelkistetysti että piirrustuksien lukijoilla ei menisi sormi suuhun. Täällä maalla missä olen ja elän ei kuitenkaan olla juuri totuttu lukemaan piirrustuksia, tekemään kaikki vain sinne päin suullisen pyynnön perusteella. Jalat tulevat olemaan metalliset ja pöytäosusu vaneria. Katsotaan miten ensimmäinen pöytä valmistuu ja sen mukaan sitten pöytiä tilataan lisää. Projektia jarruttaa nyt kovasti ihmiset täällä, ihmiset jotka eivät ollenkaan ole halukkaita tekemään yhtään mitään edistääkseen projektiani. Alan olla todella tuskastunut siihen että he sähläävät kaikkea ylimääräistä. Pyysin käydä kysymässä pöydän jaloille hintaa, Piirsin niistä erikseen omat piirrustukset välttääkseni puuosien sotkemisen niin kappas vain, oli käyty sitten kuitenkin kysymässä koko pöydän valmistamisen hintaa ja koska kyseinen firma ei valmista kuin metalliosia, oli tuo asia sitten jätetty siihen ja tietenkään pelkkien jalkojen hintaakaan ei saatu, nyt on mennyt kaksi päivää taas tähänkin. Pöytäosia en ole vielä uskaltanut edes miettiä.

 

Tehdään mitä tehdään sitten

Huomisesta alkaen olen päättänyt käyttää olemassa olevat materiaalini loppuun ja sitten lähden lauantaina safarille. Katson sitten palatessani mikä on tilanne vai onko sitä.

Kontaktit ja kivet

Olen myös saanut täältä hyviä kontakteja tulevaisuutta ajatellen, osan sansibarilta josta kerron myöhemmin lisää sekä Tapaan myös myöhemmin miehen joka käy kaivoksista kivet itse hankkimassa ja olen esittänyt toiveen päästä tutustumaan noihin kaivoksiin. Kivien ostosta neuvottelen koska on hieman epäselvää millaisia dokumentteja tuo homma sitten maasta poistuessa tarvitsee ja en tahdo ostaa kiviä ja menettää niitä sitten tullissa. Mutta pääsen ainakin tutustumaan paikkoihin mistä kiviä saa ja saan kontrastia hinta kehitykseen.

Projektin suunnittelua

Tässä kuluneina päivinä olen myös tehnyt hieman toiminta/projektisuunnittelua tämän oman projektini osalta, koskien tulevaisuutta ja tämän paikan ja suomen yhdistämistä. Ideoita on valtavasti ja siksi koen tämän suunnittelun tärkeäksi nyt jotta pajan rakennus ja valmistamani korut voidaan kohdentaa oikein ja saada järkevä jatkumo tulevaisuuteen. Muuten kaikki tekemäni työ on ollut turhaa. Suunnittelun isoimmat ongelmat on tässä kohtaa varmasti kahden eri maailman yhdistäminen niin että opiskelijoiden tulo mistä tahansa kulttuurista saadaan yhdistettyä projektiimme niin suomessa kuin täällä. Suomeen minulla on eri suunnitelma kuin tänne, mutta rahoittaaksemme tätä projektia on suomen suunnitelma oltava sitten taas tukemassa tätä projektia. Yhtenäistäminen ja homman valvominen niin että paketti pysyy realistisena tulee olemaan suuri haaste.

Ymmärrys loppuu ajattelumalleihin

Tällä työmentaliteetilla mikä näillä ihmisillä täällä on ei voi tietenkään olettaa kaiken tapahtuvan heti nyt mutta kyllä nyt koettelee hermoa oikein urakalla. Ei ole minun elämäni aikana tällaista yhtälöä tullut koskaan vastaan että jokainen väistelee työtä niin paljoin kun kykenee, ei tartu toimeen, ihmettelee ja tuijottaa sitten vaikka tyhjää exceliä toista tuntia esittäen tekevänsä jotain (tätä tapahtumaa todistin tänään kunnes vaihdoin istumapaikka kyseisen henkilön viereen ja tämän jälkeen hän poistui lukemaan bisnesoppia, tai 60-luvulta olevan bisnesoppikirjan johdantoa kuulemma omaan huoneeseensa, löysin hänet 15 minuutin päästä kattoterassilta leikkimässä lasten kanssa) niin pistää tällaisen mielestään hyvin työorjentoituneen ihmisen miettimään miksi nämä ihmiset ovat niin huonosti palkattuja. Jospa jokaiselle maksettaisiin projektin toteutumisen jälkeen sovittu summa? kaikki tehtävät olisi hinnoiteltu ja kun ne on suoritettu saisi henkilö myös palkan?

Oman projektin rahoitus

Tiedän ettei se ole sata prosenttisesti toimiva järjestelmä, kaikkea ei voi koskaan hinnoitella mutta pakko on todeta että se päivä jos tai kun tulee että täällä on minun projektini paremmin käynnissä, maksetaan jokaiselle vain ja ainoastaan toteutuneen mukaan. Samainen henkilö joka tuijotti ruutua toista tuntia selitti minulle kuinka hyvä työntekijä hän on ja hänelle pitäisi maksaa enemmän koska hän tekee viittä eri työtä täällä: hoitaa perehdytyksiä, käy kaupassa, tekee paperitöitä jne. Eli siis jokaisen näistä hän laski eri työksi josta olisi pitänyt sitten saada eri korvaus. Mikä toki olisi jollain tapaa ehkä fiksuakin mutta vain ja ainoastaan jos jotain tapahtuisi, muutakin siis kuin tyhjän excelin tuijotusta.

Haasteita

Oman projektini vastaava on luojalle kiitos ollut hyvin tavoitettavissa ja olemme saaneet edistettyä asioita suunnittelun ja tulevaisuuden osalta mutta koska hän joutuu sitten pyytämään näitä ihmisiä täällä tekemään asioita niin sitten törmätään taas seinään. Oma kielitaitoni ei riitä, en osaa kiswahilia niin en voi vain mennä ja kysyä ja toimia. Tarvitsen aina jonkun kieltä puhuvan mukaan ja minusta tuntuu edelleen että kukaan täällä olijoista ei tunne eikä tiedä koko kaupungista mitään, he todella ovat maalta. Ja tällä tahdilla tulevat täällä pysymäänkin. Ja toisaalta äärettömän hyvä niin, kyllä olisi kova kolaus joutua heräämään kellon soittoon aamulla ja olemaan sovitusti paikalla, saati tehdä töitä 8h yhtä jaksoisesti saman päivän aikana, ei yhteenlaskettuna koko viikolta.

This is Africa… Nyt riittää…

Anteeksi pieni kiusalinen tapani kirjoittaa heistä. Jollain kierolla tapaa ymmärrän että se on kulttuuria mutta he hokevat joka kerta näissä tilanteissa: This is africa! Ja nauravat päälle. He antavat itselleen luvan toimia kuten toimivat sillä että tämä on Afrikka. No juu onhan tämä, mutta haluttomuus muuttua on valtava. Eikä se koske tietenkään vain minun projektiani ja siihen kuuluvia asioita vaan kokonaiskuvaa. HIV, Ebola ym vaaralliset taudit, muutosvastarinta hygieniassa… siitä voimme laskea taas: this is africa…

Modernin maailman saapuminen

Kaupungilla kulkiessa olen nähnyt paljon arabeja ja heidän omistamiaan kauppoja. Samaa kiinasta tuotettua tavaraa kaupasta toiseen, tai intiasta, mistä lie tulevatkaan. Modernin maailman tavarat rantautuvat tänne pikku hiljaa, ryppäinä. Joku on keksinyt että täällä tarvitaan tuota ja tätä, seuraava laiva onkin täytetty sitten niillä ja jokainen bisnestä pyörittävä arabi tai kuka vain on laivan tilausta odottamassa levittäen nuo tavarat sitten ympäri rannikkoa. Näin täällä tavara löytää ostajansa ja jokainen oppii tarvitseman pikku hiljaa modernin maailman tavaraa, oli se sitten kuten minun työkaluni tai vain lattiaharja vaihdettavalla varrella.

Mutta sitten muihin kuulumisiin.

11h parturissa, kokaiinia, tukkaa ja taikaa

Käväisin parturissa täällä, ja se se sitten oli kokemus oikein isolla K:lla. Olin ihastellut paikallisten naisten tekotukkaa jo heti ensimmäisestä illasta alkaen. Ihania pikkulettejä jotka on hyvin taidokkaasti tehty. Ja olin sitten kysellyt ja selvittänyt tuota hintaa että paljonko se täällä mahtaa maksaa koska suomessa nuo ovat aivan älyttömän kalliita ottaa. No hinta täällä koko pään letitykseen hiuksineen sai minut lähes pyörtymään. Ei sen vuoksi että se olisi kallista vaan nimenomaan siksi että suomesta et saa edes paketillista hiuksia tuolla rahalla. No ei muuta kuin tuumasta toimeen ja aikaa parturiin. Vai pitäisikö puhua kampaajasta. no samapa se.

Mennäänpä sitten

Tuli sitten päivä kun lähdimme teettämään tukkaani. olin valinnut mallin niin että jokainen letti olisi tehty erikseen, ei siis päätä myöden letitettyjä lettejä. Väriksi valitsin mustan ja vihreän, kyllä, vihreän. Suurena vihreän fanina, kuten lähimpäni tietävät, halusin letit jotka olivat ylhäältä mustat ja latvoista vihreät. mittaa olin pyytänyt niin että tuonne alaselkään saakka olisi ihanat. Olin saanut vihreän tukan jo entuudestaan käsiini koska sen hankinta oli tehtävä muualta, se ei ollut yleistä täällä.

Kohta mulla on se mun tukka

Otimme jälleen paikallisten käyttämän bussin ja matkasimme jonkusen aikaa toiseen kylään. jatkoimme matkaa jalan ja saavuimmekin parturin tiloihin. Tila sijaitsi oudosti sivussa kaikesta ja mietin miten ihmeessä ihmiset edes löysivät sinne, kuulopuheiden perusteelal varmasti. Täällä maalla tuskin myöskään kukaan mainostaa missään lehdissä tai muualla. Markkinoinnin hoitaa puheet ja työnjälki. Kansan määrä ratkaisee että asiakkaitakin riittää jos teet työsi hyvin. Minulle raivattiin penkille tilaa ja parturi aloitti työtilan lattioiden siivoamisen ja pesun. Sitten jo lähdettiinkin hakemaan ruokaa. Olin kysynyt kauanko tähän mahtaisi mennä, tiesin siis että tunnin hommasta ei olisi kyse. Olin sanutr vastauksen että joskus riittää yksi päivä jos menee ajoissa paikalle. Ja me olimme ajoissa. Sitten koko porukka, minun oppaani, parturi ja pari muuta minulle tuntematonta istuivat lattialle syömään. Ruokaa tarjottiin toki minullekkin mutta en tohtinut syödä. Tämä jälkeen parturi lähtikin hakemaan sitten sitä mustaa tukkaa minulle. Kului siis miltei 2 tuntia ennen kuin koko hommaa edes aloitettiin. Olin jo hieman huolissani.

Suitsukkeet

Tilassa oli palamassa jokin suitsuke kun tulimme ja päätä särki jo hieman. Lopetettuani tupakoinnin miltei vuosi takaperin on haju-ja makuaistini voimistunut niin valtavasti että voin helposti pahoin voimakkainen makujen tai hajujen vuoksi. Tuo suitsuke sai otsalohkoni jymisemään. Mutta vihdoin pääsimme alkamaan. Muutam nletin tehtyään parturi hikoili voimakkaasti ja silmät pyörivät päässä, hän tahtoi pitää tauon koska ei voinut hyvin. Tätä samaa kaavaa jatkui pidemmän aikaa, hetken työtä sitten hän istuutui tai jopa makasi liikkeen lattialla. Hetken kuluttua paloi uudet suitsukkeet ja minun oloni huononi.

Homma ei nyt näytä etenevän

Huonon niveltilanteeni vuoksi niskani oli parturissa kovilla koska lettien teko aloitettiin aivan takaraivolta ja meille utut säädettävät istuimet täältä puuttui joten parturi taivutti pääni niin eteen kuin se vain suinkin oli mahdollista jotta hän näki mitä teki. Päänsärkyni vain paheni tästä huonosta asennosta johtuen. Sitten parturi ilmoittikin että hänen on niin huono olo että on haettava kotoa lääkkeitä. Tällöin toinen tuntemattomista naisista aloitti lettieni latvojen letittämisen koska parturini jätti letit hieman vajaaksi, tarkoituksena varmaan tehdä ne kaikki sitten lopuksi.Kello kävi ja pääni oli räjähtämässä. En uskaltanut ottaa lääkkeitäni koska tiesin että tuo istuminen tuossa tuolissa tulisi aiheuttamaan isoja ongelmia selän kanssa niin säästelin lääkkeitä vielä. Parturi palasi ja teki taaas muutaman letin kunnes pyörtyi lattialle, nousten kyllä ehti ylös. Tämän jälkeen hän meni hanan alle huljuttelemaan päätään joka oli silmin nähden aivan hiestä märkä. Sitten haettiinkin ruokaa taas.

Parturi nukkuu kesken kaiken

Muut söivät, minä olin taas syömättä. Syönnin jälkeen parturini jäikin makaamaan lattialle ja ilmoitti ettei pysty tekemään lettejäni. Oppaani alkoi kysellä voisimmeko tulla seuraavana päivänä uudelleen johon totesin ettei se sovi koska minulla oli jo suunnitelmia, toisekseen en tahtonut lähteä pää puoliksi letitettynä takaisin ja maksaa taas uudelleen kuljetuksia. Eihän ne paljoa ollut mutta rahaa joka tapauksessa. Sovittiin sitten että tämä toinen tuntematon apulainen koittaa puhelimitse saada jonkun muun tulemaan jatkamaan hiuksiani. Olin aivan loppu, selkäni teki olostani tukalaa ja päänsärky oli jo jäätävä. Kului tunti ja apulainen saapui takaisin ja kertoi menevänsä soittamaan uudelleen. meni varmaan vartti ja parturini pomppasi maasta ylös kuin uutena ihmisenä todeten että hänen salongissaan ei kukaan muu työskentele että hän kyllä hoitaa työnsä. Lettien teko alkoiki sitten edetä oikein kiivaalla tahdilla, ei hikeä, ei pyörtymisiä ei lääkkeitä. Apulainen palasi paikalle jatkamaan latvojen letitystä ja hupsista homma alkoikin edetä vauhdilla.

Huumeet ja vieraat

Liikkeesä juoksi milloin minkäkin näköistä herraa ja rouvaa, lasta ja vanhusta. Illalla pimeyden jo laskeuduttua liikkeeseen ilmeistyi ensimmäinen mies joka kiinnitti ulkonäöllään minun huomioni. Kuten aiemmin kirjoitin en todellakaan tullut tänne etsimään miestä, en mitään sen suuntaistakaan ja kaverini ovatkin kyselleet onko ollut komeita miehiä, olen todennut että en ole kyllä pistänyt edes merkille moisia asioita. Mutta tämä herra jostain syystä kiinnitti huomioni, liekkö sitten hänen loistava englannin taito tai länsimainen pukeutumistyyli sai katsomaan tarkemmin. Nuori hyvännäköinen tumma mies, mukava ja asiallinen. Hän jatkoi jutustelua oppaani ja muiden naisten kanssa, minä jatkoin e-kirjani lukemista. Onneksi olin ladannut yhden kirjan puhelimeeni niin aika kului mukavasti. Vatsa miehen lähdettyä kertoi oppaani miehen tarinan. Hän oli käynyt aivan loistavat koulut ja ollut todella lupaava tulevaisuus, nyt hän oli pahassa kokaiinikoukussa. Tarina oli pitkä miksi näin oli käynyt mutta lyhennetysti tuo hyvä koulu oli jopa suljettu kokonaan koska huumaista oli tullut voittamaton este. Sääli. Parturinikin oli tuoksunut hieman yrttiselle, jos tiedätte mitä tarkoitan, asia ei minulel kuulu mutta tuo mies jäi mietityttämään. Kuinka hyvä tulevaisuus olis tuhoutunut.

 

Paluu

Hetken päästä hän tuli uudelleen sisälle ja silloin kunto olikin ihan erilainen. Hän oli silmin nähden aivan sekaisin ja hetken päästä sisään tuli myös muutama muu sekaisin oleva mies. Kello oli jo todella paljon, pihalla oli pimeää ja mietin miten ihmeessä selviäisimme yöllä takaisin kotiin. Letit olivat jo lähellä valmista ja aloitin oppaani kanssa keskustelun tilnateesta, mitä tekisimme illalisen kanssa koska olimme missanneet jo kodillamme olevan illallisen. Päädyimme ratkaisuun palata uberillä kotiin ja olla sittensyömättä. Nuo alkoholisoituneet ja huumeita käyttävät miehet liikkeen ulkopuolella ja kaduilla ei houkutellut. Letit olivat sitten 11 tunnin jälkeen viimein valmiit ja uber poimi meidät ovelta. Hintaa tuli alle 20€ kaikkineen, tukkakin loppui kesken, mutta sitä onneksi löytyis sitten jostain. Olin väsynyt, puutunut, rikki ja nälkäinen. Mutta tukka oli valmis. Sellainen parturireissu täällä.

Sansibar

Sitten sansibar. Vietin siellä 3 päivää, tai no 2,5 päivää pois lukien lauttamatkat. Aloitetaan nyt vaikka ensimmäisestä virheestä. Älä yritä saada lauttalippua samalle päivälle, ainakaan perjantaina viimeisille koska kaikki työntyekijät menevät silloin lautoilla yli ja ovat varanneet lippunsa etukäteen. Kukaanhan ei tätä meille kertonut, yllättäen. Joten otimme kyydin kaupunkiin, satamaan ja tyhjä arpa. Emme saaneet lippuja lauttaan. Meillä oli tuuri matkassa kun kuskillamme ei ollut suunnitelmia joten hän kierrätti meitä kaupungilla, jopa tinga tinga markkinoilla. Muut tytöt sieltä ostivatkin maalauksia, minun yritys jäi vain tinkaamiseen ja kyllä vietävä edelleen harmittaa etten ostanut kyseistä maalausta, se olisi ollut kuin tehty minun kotiini. Ehkä palaan vielä tinkamaan uudelleen. Olimme ostaneet seuraavalle päivälle lauttaliput heti aamun ekaan laivaan joka lähti 7.00. Hintaa oli 35 dollaria, business olisi ollut 40 dollaria ja sitten oli vielä VIP joka oli muistaakseni 65 dollaria. Palasimme kotiin ja heräsimem aamuyöstä ja lähdimme uudelleen kohti lauttaa ja onnistuimme päsäemään kyytiin. Matka alkoi.

Ensimmäinen aamu

Olin saanut yhteyshenkilön nimen ja numeron muilta löytämiltäni kontakteilta ja hän olikin meitä vastassa satamassa sovitusti. Hän oli buukannut meille ensimmäisen yön hotellin johon hän meidät opasti. Olimme soppineet vain ekan yön majoituksen koska muut tytöt halusivat tehdä saarella eri asiota kuin minä ja he lähtisivät saaren pohjoisosaan ja yöpyisivät siellä. Minä jäisin kaupunkiin. Jätimme tavarat Karibu INN hotelliin joka ei kauh´neudellaan häikäissyt mutta sijainti oli aivan loistava. Lähdimme siitä sitten porukalla istumaan Stone Town Cafehen jossa oli kuulemma saaren paras kahvi. Siellä kokosimme ajatuksia mitä kukakin tahtoisi tehdä. Aamupalaksi otin mehu, jughurttia, mysliä ja hedelmiä.

Maustekierros

Päädyimme lähtemään porukalla maustekierrokselle. Se oli upeaa. Kiersimme tilalla haistellen ja maistellen kaikkia hedelmiä ja mausteita. Saimme banaanin lehdistä kiedotut säilytysastiat joihin maustekierroksen opas laittoi aina muistoja. Kierros päättyi ruokailuun jossa oli upeita kastikkeita maustettuna tietysti omila mausteilla. Syötyämme kysyin oliko tilalla chilejä. Olen vannoutunut chili fani ja olin jo kariakoo marketista ostanut chilejä saadakseni siemeniä mukaani suomeen ja olin tehnyt taustaselvitystä että sansibarilla kasvaa pieni tulinen chili villinä. Ja olihan niitä tälläkin tilalla ja sain pienen lehden sisään kätkettynä pienen määrän kyseisiä chilejä. Kuin kalleinta aarretta suojellen laiton chilit rahapussiini talteen. Syönni njälkeen pääsimme sitten shoppailemaan mausteita, teetä, saippuaa ym ym. Ja jestas minkä määrän sitten ostinkaan. Sain vielä kaupanpäällisiä kun olin tyhjentänyt rahavarantoni tuohon myynti tiskiin. Mutta ainakin tiesin mistä mausteista oli kyse. Saaren pikku putiikkien mausteet ovat nykyään valitettavasti täynnä tuontimausteita eikä enää aitoa tavaraa. Illan vietimme kaupungilla kierrellen ja kävimem syömässä. Tämän retken hinta oli 20 dollaria kuljetuksineen

Prison island

Sitten valitsimme Prison island retken seuraavalle aamulle niin että kierrämme saaren ja palaamme rantaan, jätämme tytöt sinne. Kippari opastaa minut Zanzibar hotelliin mitä oppaamme saarella oli suositellut. Hinta oli sovittu puhelimitse hieman alle sen mitä varausjärjestlemät hinnaksi näyttivät joten säästin hieman. Iltapäiväksi olimme sopineet sitten että minä menen yksityiselle sk´norklausretkelle riutalle, saan oman kipparin, veneen ja saan olla siellä niin kauan kuin haluan. Normaalisti prison island retkeen kuuluu tunnin snorklaus mutta se oli minulel liian vähän ja taas tytöt eivät halunneet niin muokkasimme hieman aikataulua. Prison island kilpikonnineen oli upea kokemus. Suosittelen joakisen sansibarilla matkailevan käyvän katsoman tämän historiallisen paikan ja tutustumassa näihin mielettömiin kilpikonniin. Itse saari on upea jo itsessään. Veneessä oli tarjolla ihania raikkaita hedelmiä ja vettä. Reissu tänne maksoi 20 dollaria

 

Snorklaus ja uusi hotelli

Vein Prison islandin jälkeen tavarat hotelliini ja vaihdoin uimapuvun päälleni. Olin ottanut myös mukaan omat snorklausvälineet joten pakkasin ne myös mukaan. Kipparini nimeltään Perana odotti minua kiltisti hotellin portailla. Olin aivan innoissani hotellista, kunnon suihku, vessa ja aivan mielettömän hieno sänky. Ilmastointi. Shampoota, suihkugeeliä, vettä, kahvia. Ja se prinsessä sänky. Ja yksinäisyys! Sitä miksi tänne lähdettiin. Minä halusin olla yksin. Olin suorastaan helpottunut kun muut tytöt lähtivät pohjoiseen rannalle. Halusin tutkia kaupunkia omaan tahtiin, syödä ja seurata ihmisvilinää, snmorklata ja nauttia tästä maailmasta. Hetki yksin tekisi hyvää. Lähdimme snorklaamaan, suuntasimme riutalle ja jo jonkusen kerran aikaisemmin snorklanneena osain seurata veden väriä ja aavistelin milloin saavumme riutalle. Kippari oli matkalle poiminut matkalta itselleen hieman virvokkeita, captain morgania tottakai. En jaksanut välittää, nyt mereen. Vermeet niskaan ja kamera rinnuksille. Olin ottanut poikani action kameran reissuun mukaan jotta saisin myös hieman kuvia ja videota vedenalta. Kapteeni lupasi tulla myös hetken päästä kunhan poistaisi vedet veneestä. ilmeisesti jonkinlainen vuoto siellä oli koska hän teki tuon saman myös prison islandilta lähtiessämme. Snorkkeloin tunnin ja palsin veneelle. kippari sanoi että anna menä vaan, jos menen liian kauaksi hän seuraa veneellä kyllä, Ja näin toimittiin. snorkkeloin ja kuvasin, muistin myös nauttia ilman kameraa. Kuulin välillä moottorin käynnistyvän ja veneen seuraavan minua. Aallot alkoivat kasvamaan ja totesin minun olleen varmasti riittävästi riutalla. Riutta itsessään ei voinut kovinkaan hyvin ja se oli osittain kovin surullista katseltava, paljon kuollutta korallia mutta oli siellä vielä paljon elävääkin ja uoeita kaloja. tämä retki 25 dollaria.

 

 

Pizzaa ja kaupunkia

Palasin kaupunkiin ja käväisin hotellilla suihkussa pesemässä suolat itsestäni ja lähdin kiertelemään kaupunkia. Poikkesin myös kuuluisassa La Tavernassa. Italialaisessa ravintolassa jossa sain vichyä! Voi sitä riemua kun sain kylmää kupla juomaa, hyvää pizzaa ja passionhedelmämehua. Näitä mehuja suosittelen jokaiselle. Ne ovat ihan uskomattoman hyviä. Siirryin vielä rantakahvilalan erikseen limpparilel ja sitten hiivin hotelliini ottamaan kunnon suihkun ja nauttimaan vain omasta olostani. en ole nukkunut neljään viikkoon niin hyvin kuin uona yönä. 50 dollarin yö hintaan sain rahoilleni hyvän vastineen, hotelli oli siisti ja aamupala oli loistava.

Lauttaliput taas…

Seuraavana päivänä jatkoin kaupungin tutukimista ja lähdin ajoissa ostamaan lauttalippua, eipä ollut enää normaaleja lippuaj saatavana. Ostin bisneslipun, 40 dollaria ja pelkäsi että tytöt eivät saisi lippuja. He onneksi tulivat pian minun jälkeeni ja onnistuivat saada myös liput. Siirryimme rannalla olevaan Mercury baariin joka kaikille Queen yhtyeen tietäville on pakollinen käyntipaikka. Söimme hyvän lounan ja siirryimme lautalle. Business lippu oli tässä vaiheessa hyvä sijoitus, 5 dollarin lisällä pääsi heti lauttaan ja paremmille istumapaikoille. Koko päivän painavaa reppuani kantaneena oli tämä riemu voitto.

Siinä taas hetkeksi mitä on viimeiset puolitoista viikkoa pitänyt sisällään. Nyt loppu viikon väännän projektiani eteenpäin ja lauantaina aikaisin aamulal starttaan sitten Moshiin ja viikon reissu serengetissä saa alkaa. Sitä jo paljon odottaen. Jos jostain haluat lisätietoa tai sansibar oppaani yhteystiedot kiinnostavat, laitahan viestiä !

-Audison-

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus