Pallontallaajat.net
Valikko

Afrikkaan, kuka, mistä ja miksi?

Afrikkaan lähtö lähenee ja ensimmäistä kirjoitusta pykästää, h-hetkeen on alle kolme viikkoa kun kone nousee Helsinki-Vantaalta ja suuntaa Dohan kautta Afrikkaan, Tansaniaan! Sinne mun elämäni lähteille. Äiti maahan!

Minä ja mun unelmat

No kuka minä sitten olen. Mä oon mä, akka täältä Pirkanmaan perukoilta. Syntyjäni täältä ja jonkun verran pyörineenä tänne palanneena! Kaiken näköistä on elämässä tullut tehtyä ja kokeiltua, nyt ollaan toteuttamassa unelmia! Ammatti vaihtuu ja opiskelujen merkeissä nyt lähden sinne aikaisemmin mainittuun minun Äiti maahan! Kaikenlaista kremppaa ja vaivaa on kroppaan elämän aikana kerennyt kertymään ja nyt tämä matka saattaa omalta osaltani olla se viimeinen mahdollisuus olla ja elää Kilin juurella!

Vahva

Nyt mennään! Yksin! Hemmetti, mä olen vahva ja upea! Mä pystyn tähän! Olen aikaisemmin käynyt marokossa mistä ei ole juuri muistikuvia, kameleita ja kulkukoiria. Olin 7 vuotias ja matka ei ollut niinkään nautintoa vaan enemmänkin pelkoa. Mutta sittemmin aikuisiällä olen kiertänyt enempi maailmaa, tietysti baltian maat on nähty, Saksassa muutaman kerran, Ibiza, Teneriffa, Gran Canaria, Kreeta, Mexico sekä Kenia. Näistä erityisen jäljen sydämeen teki Kenia, tai no sydän jäi sinne, elämän alkulähteille! Kaikessa siinä upeudessaan Kenia sai jonkun mielettömän rauhan ja rakkauden elämään syttymään sisällä ja haluamaan palata vielä jonain päivänä takaisin.

Rakkauteni

Olin toki ihastunut Afrikkaan, erityisesti itäpuoleen lukemalla kirjallisuutta, katselemalla tv:tä ja imemällä tietoa kaikista mahdollisista kanavista. 2014 sain mahdollisuuden pakata repun ja suunnata Keniaan. Auringonlasku ja Kilimanjaro. Eihän se muuta tarvinnut kun tätä akkaa vietiin, pahemmin kuin osasin koskaan kuvitella. Olen pitänyt itseäni kovin tunneköyhänä ihmisenä, mutta edelleen nuo muistot saavat jonkun sisälläni kiertämään niin että vaikka tuleva ahdistaa, puristaa, pelottaa niin samalla silmät kostuu pelkästä onnesta että musta on vielä lähtemään! Puhumattakaan korallinvalkoisista Intian valtameren rannoista palmuineen, aina iloisista kansalaisista. Hakuna Matata!

Tämä hetki, unelmista totta hampaat irvessä

No mutta sitten nykypäivään! Viime vuonna tähän samaan aikaan alkoi isommin vaivata isot nivelongelmat ja edessä oli alanvaihto. Lopputulemana että tammikuussa löysin itseni koulunpenkiltä istumasta kymmenen vuoden jälkeen, jestas sentään! Oli aika raju muutos mutta päätin onnistua. Jaksaa vaivojeni ja kipujeni kanssa vääntää pitkät koulupäivät ja kuroa umpeen osaamistani muihin nähden, aloitinhan opiskelut puolta vuotta myöhemmin kuin suurin osa “omaa vuosiluokkaani”. Kevät oli pitkä ja kipuinen mutta päkersin ja päkersin, ja sain kuin sainkin ison kasan rästihommia tehtyä ja kurottua kaulaa umpeen! Jossain sisällä ääni  kolkutti kuitenkin siitä rakastamastani Afrikasta ja Kilimanjarosta! Olisiko siellä minun tulevaisuuteni? Voisiko siellä rakentaa elämää opiskelujeni ympärille?

Hetken herpaantuminen

Taas oli yksi raskas ja kipeä yö takana, kiukustuminen elämään, kipuihin, näihin kortteihin mitä oli jossain jaettu. Olin kuitenkin tehnyt kaikkeni jotta olisi vielä jotain muutakin vaihtoehtoja kuin vain se eläke mihin mut oli jo tuupattu, alle 35 vuotiaana eläkkeellä ei ole mikään meriitti. Eikä se ole hauskaakaan.Tai olisihan se jos pystyisi jotain tekemäänkin, mutta samojen seinien katselu päivästä toiseen oli maistunut niin puulta että olin kaikkia uhmaten lähtenyt kuitenkin opiskelemaan unelmieni ammattia ja nyt siitäkin rankaistiin niin että juuri sinä ratkaisevana aamuna oli keksittävä jotain, jotain vain palkinnoksi itselle. . Miksi mä rääkkään itseäni, ajan kropan äärirajoille ja yli, väännän 10h koulupäivää matkoineen, siihen päälle vielä pitkät illat kotona rästien kuromiseksi? Siksikö että en vaan pysty myöntämään itselleni että en pysty!?! Ei, en siksi! Luovuttaa minäkin osaan sitten kun on sen aika mutta jostain tuona helvetillisen yön jälkeisenä aamuna löysin taas sen Afrikkani, sen unelman! Sinne mä haluan vielä ennen kun suostun sanomaan että luovutan!

 

Siitä se sitten lähti, kahvit tippumaan, googlailua mahdollisuuksista ja sähköpostia maailmalle! Jotenkin huvittavaa oli että samaisena aamuna aurinko oli noustessaan punainen, otin siitä jopa kuvan ja mietin millaiselta Afrikassa auringon laskiessa näytti, miltä siellä tuoksui ja se eläimien, luonnon äänien valtava kirjo täytti muuten niin hiljaisen ja upean maan! Enpä uskonut mikä hyrrä tuosta aamusta lähti pyörimään!

Mitä kaikkea on sitten luvassa?

Nyt ollaan sitten siinä pisteessä että vajaan kolmen viikon päästä olen lähdössä Dar es Salaamiin opiskelemaan lisää ja koulutus jatkuu siis Afrikan auringon alla. Tansaniassa. Siellä sen minulle suurimman, Kilimanjaron luona. Jos jotain kaduin Kenian matkalla, oli etten suunnannut silloin Tansaniaan, Kilille. Nyt saan mahdollisuuden toteuttaa tuon unelman! Ja tämän kaiken mä teen yksin! Yksin ihmisenä joka on aina jotenkin tehnyt kaiken muille, elänyt ja reissannut niin että toki omiakin haaveita toteuttaen mutta aina ottane muutkin huomioon. Enkä niitä kadu, mutta nyt on mun aika. Vielä kun on mahdollisuus.

Esivalmisteluja

Rokotuskortit ja muut onneksi oli kunnossa, samat rokotukset pätee Tansaniassa kuin Keniassakin. Toki tuo keltakuumerokote on edelleen hieman epäselvä tarvitaanko sitä vaiko ei, mutta jotta matkalla ei ainakaan tule yllätyksiä kannattaa se olla, Itse otin sen jo silloin Keniaan matkatessani ja nyt sekin oli onneksi kunnossa. Viisumi asia minun täytyy vielä selvittää perinpohjin mutta pääpiirteet ovat tiedossa, hinnat ym. Mutta päivitän ne tänne tottakai sitten vielä ihan pennilleen oikein kun olen päässyt perille. Eniten matkassani kuitenkin jännittää tuo Doha. Minulla on siellä välilaksu ja jos jollain on nyt tietoa miten käytännöt siellä menee ja jos on jotain mitä ottaa erityisesti huomioon otan vinkit mielelläni vastaan! Toki myös kaikki vinkit Tansaniasta ovat myös yhtä tervetulleita.

Suunnitelmia

Ja se Sansibar! Sinnehän on mentävä, maustemarkkinat ja oih! Täällä ollaan valmiina, onko Afrikka kuulolla!? Tarkoitus on kuitenkin työskentelyn lomassa nauttia myös elämästä! Olen jo safarin varannut ja lähden serengetiin seikkailemaan mutta snorklaaminen saattaa tulla enemmänkin tavaksi vapaa-ajan vietolle. Olen snorklannut mexicossa ja keniassa, mutta eniten ehkä silti odotan että pääsen tekemään retkiä usein ja uudelleen!  Ja vedessä kunon nivelvammaisen helppo vielä olla.

Mitenhän ämmän käy?

Onneksi kelit ovat suomessa nyt antaneet hyvää esimakua lämmöstä, vaikkakaan se ei ole ollut itselleni koskaan ongelma, paremminkin mitä lämpöisempi sen ihanampaa! Toki nyt olen menossa tekemään ihan töitä noihin olosuhteisiin, katsotaan kuinka paljon se onkaan sitten enää ihanaa.

En tällä kertaa tarinoi enempää ettei tämä mene vallan minun pääni sisäisiin ilotulituksiin Afrikan osalta, joskin se lipsahti sinen alueelle jo liikaakin mutta useimmat tietää miltä tuntuu olla rakastunut, sen tahtoo kertoa koko maailmalle! Ja sitä minä olen, rakastunut! Äiti maani, Afrikka!

Kysymyksiä saa esittää ja vinkit otan ilolla vastaan. Koitan tänne päästä sitten paremmin kertomaan elämästä Afrikan auringon alla jahka sinne saakka pääsen! Kiitos lukijoille ja jos toivot jotain erityistä niin laitathan viestiä tulemaan!

Seassa muutamia kuvia Kenian matkaltani vuodelta 2014 sekä linkit facebookkin sekä Instaan, joista matkaani voi seurata kuvien muodossa.

 

https://www.facebook.com/satuaudisonphotography/

https://www.instagram.com/satu_audison_photography/

 

Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa Villi lapsi heinäkuu 23, 2018 22:35

    Ui mahtavalta kuulostaa! Oli mukava lukea tämä, sillä itse olen aika samoilla fiiliksillä. Tarkoitus olisi lähteä vuoden alussa Tansaniaan vapaaehtoistöihin (jos vaan kaikki menee nappiin). Olen ollut Afrikassa vain Etelä-Afrikassa, jotenka tuo Tansania on ihan uusi tuttavuus. Ja yksin myös lähdössä, jaiks. Ehkä se on niin, että se mikä jännittää/pelottaa niin se on juuri tehtävä 🙂

    • Vastaa Audison heinäkuu 27, 2018 11:53

      Hei! Hienoa! Toivottavasti oman blogini tarinat antavat lisää näkökulmia ja mahdollisesti myös käytännöllisiä vinkkejä! Afrikka on niin upea!

    Jätä vastaus